Työvoimapula korjaantuu rahalla

Taksikuskit tunnetusti havainnoivat hiljaisia signaaleja hyvin tarkasti. Niin tekin myös hän, jonka kyytiin puheenjohtajamme sattui samaan aikaan, kun PAMin ja Kiinteistöpalveluiden solmiman ansiokehitysohjelman uutisointi oli terävimmillään. Keskustelun aiheeksi oli luonnollisesti nousseet siivoojien palkat, tulevat korotukset ja erityisesti puheet työvoimapulasta. ”Ei täällä koskaan tule pulaa työntekijöistä, vaan pienipalkkaisista työntekijöistä”, kuului kuskin analyysi. Aivan oikeaan osui.

Mielikuva alhaisista tai epävarmoista ansioista ja aliarvostetusta työstä ei houkuttele uusia työntekijöitä. Mielikuva on onneksi pitkälti väärä, sillä nimenomaan kiinteistöpalvelut selvisivät viimeisimmästäkin taantumasta kuivin jaloin. Työsuhteet ovat pitkälti vakinaisia, työn tulevaisuus turvattua ja etenemismahdollisuudet lisääntyvät koko ajan työnkuvien monipuolistumisen myötä. Pienet palkat sen sijaan ovat aivan totta. On lähes mystiikkaa, miten pääkaupunkiseudulla asuva siivooja saa tulonsa riittämään ilman, että kokisi koko ajan tinkivänsä perusasioista. Kuka vaan voi kokeilla, miten taiteilla vaikkapa yhden lapsen kanssa Vantaalla reilun tuhannen euron kuukausitulojen ja vajaan kuuden sadan euron vuokran välillä. Ei tarvitse ihmetellä miksi niin moni työssäkäyvä joutuu turvautumaan asumistukeen.

Työnantajille todellisuuden myöntäminen ei ole ollut helppoa, mutta hieno avaus ansiokehitysohjelmamme silti on. Ensi vuoden alusta astuvat ensimmäiset alimpien taulukkopalkkojen korotukset voimaan, ja viiden vuoden aikana on tarkoitus kuroa umpeen eroa muihin palveluammatteihin. Kaiken kaikkiaan palkat nousevat noin 20 prosenttia. Nouseva ansiotaso yhdistettynä vakaisiin työsuhteisiin lisää varmasti mielenkiintoa alaa kohtaan. Väittäisin, että työntekijöitä löytyy, kunhan kokopäivätyöstä maksetaan kohtuullista korvausta. Omalla työllä on voitava tulla toimeen, joten nyt saatu sopu on vähintä mitä pitikin saada aikaiseksi. Silti vielä ensi vuonna lähes kaikki siivoojat saavat alle 1 500 euroa kuukaudessa, eli alle 60 prosenttia suomalaisten keskiansioista.

Tärkeintä on oikea suunta. Työmarkkinaosapuolten kesken on löydetty selkeästi yhteinen tahto kiinteistöpalvelualan kehittämiseksi, ja vastuu sopimuksen etenemisestä on nyt paikallisissa käsissä. Yrityksissä on iso työ palkkausjärjestelmän uudistamisessa ja työntekijöiden jatkokoulutuksessa. Pelkän rahan lisäksi tarvitaan panostuksia yrityskohtaiseen koulutukseen ja eri henkilöstöryhmien johtamiseen. Uudesta kiinteistöpalvelualan perustutkinnosta huolimatta vaaditaan yhä enemmän talokohtaista perehdyttämistä ja jatkuvaa työn ohessa tapahtuvaa lisäkoulutusta. Teknisestä kehityksestä huolimatta työ on hyvin fyysistä, joten ikääntyneiden työntekijöiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. On vaarallista ajatella lyhytjänteisesti, että työperäisen maahanmuuton lisäämisellä paikataan siivouspuolen sudenkuopat. Yhtä lailla maahanmuuttajataustaistenkin työntekijöiden kuuluu saada reilu palkka ja terveet eläkepäivät.