Vaikuttava esite

PAMin yhteiskuntavaikuttamisen esite alkaa olla loppusuoralla! Eilen aloitettiin kuvaukset, jotka jatkuvat tänään ja ensi viikolla parina päivänä. Tekstejä ja taulukoita on luonnollisesti kasattu ja kirjoitettu jo ajat sitten.

Tiimityö on tässäkin hommassa korvaamatonta. Kuten kuvasta näkyy, tuli mm. Vanha-Ahon Matista vuosien tauon jälkeen lihamestari. Kuvattavien mallien haku on ollut lähinnä luovaa kaaosta, mutta lopputulos on varmasti loistava. Keskellä kuikuilee kuvaajamme Enriso ja vasemmalla kuvausmallimme Jaana (yökerhoemäntä).

Esitteen päätarkoitus on tuoda esille PAMin tavoitteet seuraavia eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmaneuvotteluita silmälläpitäen. Neitsytmatkansa esite saa SDP:n puoluekokouksessa ja sen jälkeen ovat vuorossa Vasemmistiliittolaiset ja Keskustan puoluekokousväki. Pitkin syksyä vaalien lähestyessä vuorossa ovat istuvat kansanedustajat, ehdokkaat jne.

Esite koostuu muutamasta isommasta kokonaisuudesta, joissa otetaan kantaa erityisesti alojemme kasvumahdollisuuksien tukemiseen. Hyvin menestyvä toimiala työllistää, mutta tietenkin kaiken läpileikkaa huoli työntekijöiden jaksamisesta, tulo- ja terveyserojen kasvusta ja ylipäätänsä toimeentulon riittävydestä. Yksittäisinä asioina voisi esiin nostaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon turvaamisen, työteveyshuollon laajentamisen ja kattavuuden varmistamisen, maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden koulutustarpeet ja sovitellun päivärahan oikeudenmukaistamisen.

Painosta lehdykkä siis sapuu noin 23.5., joten sitten sitä voi käsiinsä kiinnostuneet hakea. Tai laitella vaikka tätä kautta postitustoiveen näytekappaleesta.

Hauskaa työväenjuhlaa kaikille!

Vpj:n nopeat liikkeet

1. varapuheenjohtajamme Anssi Vuorio siirtyi tänään uusiin hommiin. Aikamoinen pommihan ilmoitus oli. Eilisessä hallituksessa ensin hyväksyttiin Majoitus- ja ravintola-alan sekä Kaupan tessit ja muissa asioissa Anssi kertoi aloittavansa uudessä työssä Toimihenkilöunionissa. Myöhemmin iltapäivällä selvisi, että uusi työ odotti jo tänään klo 8.30 tekijäänsä. Anssilla on pitkä pamilainen ura takanaan. Päätös ei varmasti ollut helppo ja sen toki näkikin kosteista silmäkulmista, kun hän hallitukselle asiansa esitti ja anoi työvapaata. Tehtävä TU:n ICT- ja viestintäalan sektorijohtajana on siis määräaikainen, kunnes Suoran ja TU:n yhdistyminen on paketissa. PAMin varapuheenjohtajan tehtävät jäivät toki samassa rytäkässä.

Tilanne on siis se, että toukokuun puolessa välissä kokoontuva PAMin edustajisto valitsee loppukaudelle uuden ensimmäisen varapuheenjohtajan. Kausi on tynkä. Jo marraskuussa kokoontuu liittokokous, joka valitsee puheenjohtajiston, hallituksen ja edustajiston. Arvelisin kuitenkin nyt toukokuussa valittavalla vpj:lla olevan suhteellisen hyvät asetelmat syksyä silmällä pitäen. Edunvalvontalinjamme on ilman linjajohtajaa nyt määräämättömän ajan, eiköhän johtoryhmä kuitenkin piakkoin jotain päätä. Hetki henkilöstöasioiden pohdinnalle ei tietenkään ole suotuisin, kun moni sopimuksistamme on vielä auki, mutta minkäs teet. Arjen on sujuttava mahdollisimman normaalisti ja tilanne on saatava tasapainoon ilman ylimääräistä draamaa.

Kuka sitten varapuheenjohtajan pallille olisi valmis? Valinta tehdään vajaan kuukauden päästä, joten on aika lailla selvää, että joku jo liiton keskustoimistolla työskentelevistä tullee nousemaan kyseiselle paikalle. Muualla työsuhteessa olevan tai muualla Suomessa asuvan on aika haasteellista järjestää asiansa kuukaudessa siten, että on valmis ottamaan vastuun 1. varapuheenjohtajan töistä, joihin on nykyisellään kuulunut mm. vastuu koko edunvalvontalinjan johtamisesta. Vastuualue muotoutuu ja painottuu toki aina henkilön mukaan, mutta nyt on aika lailla pakko mennä liittokokoukseen asti vanhoilla kaavoilla.

Onhan meillä ehdokkaita. Erittäin päteviä neuvottelupäälliköitä on useampia. Varsinaisena nimenä esiin on nostettu ainoastaan erityisalojen neuvottelupäällikkö Jaana Ylitalo. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Jaanalla on kokemusta puheenjohtajan tehtävistä ja pitkä työhistoria liitossa ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, hän on varsin suosittu työtovereiden parissa. Spekulaatiota käydään varmasti myös maran neuvottelupäällikkö Annika Rönni-Sällisen osalta ja varmasti olisikin räväkkä ja asiantunteva valinta. Tosin kuulin jo, ettei Annika ole käytettävissä, joten se siitä. Kiinteistöpuolelta Hannu Sirosella tulee ikä vastaan ja sitten jäljelle jää kaupan neuvottelupäällikkö Juha Ojala. Työmyyrä, jonka sarkasmi on pettämätöntä, mutta riittääkö hänelläkään mielenkiinto? Eppäilenpä. Aluepäälliköistä tai muiden linjojen johtajista ei taida ehdokkaita löytyä. Näin ollen minä pelaisin rahani Jaana Ylitalon puolesta. Saatan olla karkeasti pielessä potentiaalisen ehdokasjoukon koostumuksesta, mutta omanihan häviän.

Lakko puree

Lakkovuorokausi on jo yli puolenvälin. Aikamoinen viikko on takana. PAMin hallitus hylkäsi maanantaina valtakunnansovittelijan esityksen ja varsinainen propagandasota alkoi. Itse yritin seurata erityisesti facebookia, mutta myös muuta sosiaalista mediaa ja tiukkaa on tehnyt. Aktiivinen toiminta verkossa vie uskomattoman määrän aikaa ja energiaa, mutta toisaalta antaa myös uskoa voimavaroihimme. Faceen nousi Eetu Komsin toimesta hetkessä työtaistelu-tapahtuma ja tähän mennessä siihen on liittynyt reilusti yli 7000 jäsentä. Toki paljon vastustajiakin. Ja se erityisesti on minua mietityttänytkin. Normaalisti ihmisiä ei kiinnosta pätkän vertaa miten naapurilla menee, mutta työtaistelun koittaessa on yhdellä jos toisellakin painava sanansa sanottavanaan.

"Ilolla katselin ja juttelin tänään Prisman myyjien kanssa.Siellä kuulemma oli vain muutama umpikommari joka oli jäänyt lakkoon.Kamalaa kun valtakunnassa on työhaluttomia ihmisiä." Tämä yhtenä hyvin maltillisena maistiaisena. Edelleen ihminen, joka haluaa puolustaa omaa hyvinvointiaan leimataan kommariksi, järjestelmän ohjaamaksi, arvostelukyvyttömäksi tai vain idiootiksi. Omaisuutensa saa turvata miten lystää ja puolustautua saa haluamallaan tavallaan, mutta työehdot ja palkka pitäisi niellä annettuina totuuksina, kiltisti odotellen.

Ymmärrettävintä kuluneen viikon keskusteluissa onkin ollut työtaistelun syiden etsiminen. On vaikea selittää miksi juuri nyt on toimittava, kun iso osa neuvottelupöydän asioista on ainoastaan neuvottelijoiden tiedossa. Muutamia tietoja on vuotanut, mutta pääosin on vain tiedote toistaan vastaan. Ammattiliitot julkistavat neuvotelutavoitteensa aina ennen kierroksen alkua, mutta tätä tapaa tai odotetta ei ole työnantajaliitoille. Neuvotteluiden symmetria ei siis lähes sadan vuoden harjoittelunkaan jälkeen ole tasapainossa. Jo lähtökohtaisesti asetelma on se, että pöydässä on yksi pyytämässä ja toinen armosta antamassa. Aitoa ja laajan joukon arvioitavissa olevaa neuvottelua ei siis käydä, vaan avausten tekijän rooli on jätetty aina työntekijäjärjestöille, joka automaattisesti aiheuttaa sen, että julkisuuden koittaessa myös puolustajan ja selittäjän rooli on työntekijöillä. Heikompi hoitakoon. Taisto julkisen mielipiteen voittamisesta on raaka, sen kokivat kipeimmin taatusti tänä keväänä ahtaajat.

Tämän päivän taiston kärjeksi nousivat palkat, joka on ihan luonnollista pienipalkkaisella alalla. Pelkästään Stockmann, Kesko ja S-ryhmä tekivät omien pörssi-ilmoitustensa mukaan viime vuonna taantuman aikaan voittoa 46 miljoona kuukaudessa. PAMin palkankorotusvaade kustantaisi 1,5 miljoonaa kuukaudessa. Taitaa ratkaisu olla enemmän kiinni tahdosta kuin maksukyvystä. Ja tuntuu, että kyse on arvovallasta, eikä edes neuvottelijoiden, vaan taustatahojen. Palkka-ankkuri on osoittautunut vedenalaiseksi miinaksi ja Esa Lonkan pitäisi tehdä "Pohjanmaan" työ, vaan ei taida oikein luonnistua.

Toivottavaa on, että kutsu neuvotteluiden jatkamiseen tulee kuitenkin heti alkuviikosta. Seuraavaa kolmen päivän taistoa ei kannata päästää syntymään. EK on jo tulehduttanut osaltaan ilmapiiriä ja murentanut osapuolten luottamusta. Luottamuksen rakentaminen uudelleen, niin meille kuin koko työmarkkinakentälle, on hidas prosessi ja Suomella ei ole varaa sopimusyhteiskunnan rampautumiseen edes määräaikaisesti - se kun  tuppaa vielä ketjuuntumaan.

Itsensä työllistävien turva

Pari päivää olen ollut uppoutuneena itsensä työllistävien syviin vesiin. Pääsyynä oli eilen iltäpäivällä Journalistiliiton järjestämä paneelikeskustelu, johon osallistuin. Monimuotoinen tiedonkeruu herätti itse asiassa vain enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta myös mielenkiintoisia pohdintoja. Ylipäätänsä määrittely kenestä puhutaan, kun puhutaan itsensä työllistävistä on hankalaa. Ja juuri siksi kyseinen ryhmä jää järjestelmän sokeaksi pisteeksi, kun mietitään vaikkapa työttömyysturvaa. Monen itsensä työllistävän kohdalla eivät täyty yrittäjyyden tunnusmerkit, mutta ei myöskään työsuhteisen palkansaajan tunnusmerkit. Hankalimmassa asemassa ovat he, jotka vaihtavat "statusta" jopa saman työpäivän sisällä.

Pienyrittäjyys on kasvanut räjähdysmäisesti 15 vuoden aikana. 1996 Suomessa oli noin 160 000 yritystä, kun nyt ollaan jo yli 260 000: n. Esimerkiksi 80 % Helsingissä toimivista yrityksistä työllistää 1-5 henkeä. Yksinyrittäjiä suurin osa. Toki suurin osa on omasta vapaasta tahdostaan perustanut pienyrityksen ja haaveena on ainoastaan saada olla oman onnensa seppä. Suunta vaan valitettavasti on se, että yhä useammalla toimialalla suuremmat yritykset tai kunnat hakevat itselleen kustanussäästöjä ulkoistamalla eri toimintojaan ammatinharjoittajille tai toiminimellä toimiville itsensä työllistäjille. Käytännössä itsensä työllistävällä "yrittäjällä" on yksi asiakas, ostopalvelun solminut kumppani, jolle sama ihminen on aiemmin ollut työsuhteessa. Näennäisyrittäjyys ei tuota lisää työllisyyttä, ei kasvata kansantaloutta, eikä lisää ihmisten hyvinvointia.

Suurimmaksi kipukohdaksi tuntuu nousevan sosiaaliturva. Itsensä työllistävillä ansiotaso jää usein matalammaksi kuin samaa työtä työsuhteessa tekevillä ja työn jatkuvuus voi olla hyvinkin epävarmaa. Moni jättää kuitenkin itsensä vakuuttamatta esimerkiksi työttömyyden varalta ja maksaa pakollisia eläkemaksuja vain ehdottoman minimin mukaan. Ikävä yllätys odottaakin äitiys-/vanhempainvapaalle, sairauslomalle tai eläkkeelle jäävää. Yhdenvertaisuuden nimissä ei ongelmaa voi kuitata ainoastaan sanomalla, että oma moka, mitäs ei aikanaan laskenut ja maksanut. Oman työn hinnoittelu ei useimmilla ole pelkästään omissa käsissä, vaan saatavaan tuloon vaikuttavat alan yleinen palkkataso, työn hintaa polkeva kilpailu, tilaajan määrittämä budjetti jne. Jokainen euro tarvitaan kulutukseen, joten harva liittyy yrittäjien työttömyyskassaan. Esimerkiksi 20 000 euron pienillä vuosituloilla jäsenmaksu olisi 383,40 euroa vuodessa, kun palkansaajatyöttömyyskassassa vastaavilla vuosituloilla maksu olisi 80 euroa. Yrittäjillä ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto on myös huomattavasti pidempi, peräti 18 kuukautta.

Ensimmäisenä korjausliikkeenä tulisi työttömyyskassalakia muuttaa siten, että itsensä työllistävien olisi mahdollista liittyä palkansaajakassoihin. Ketä muutos sitten koskisi? Jo nyt on olemassa ennakkopäätös Espoon verotoimiston yritysosastolta, jonka mukaan hiusalan sopimusyrittäjät (lähes sama kuin vuokratuolilaiset) määritellään palkansaajiksi. Verottajan mukaan työsuhteen muodostumisesta pitää tehdä kokonaisarvio. Ainoastaan yhdelle toimeksiantajalle työskenteleminen ei mitenkään tue yrittäjyyden tunnusmerkkejä, vaikka toimintaa tehtäisiinkin toiminimellä ja siten pienyrittäjänä. Samaan tulkintaan perustuen työvoimaviranomaiset hyväksyvät vain yhdelle toimeksiantajalle työskennelleet välittömästi oikeutetuiksi työttömyysturvaan, kun sopimus on päättynyt tai irtisanottu. Jos siis yrittäjyyden ja työsuhteisen työn tunnusmerkkien toteutumista katsoittaisiin aina kokonaisuuksina, niin ei olisi mitenkään mahdotonta vetää rajaa itsensä työllistävien näennäisyrittäjien ja aitojen pienyrittäjien välille. Yksi helpoimmista tarkastelun kohteista on direktio-oikeuden toteutuminen. Mikäli toimeksiantajalla, tilaajalla tms. on mahdolllisuus käyttää johto- ja valvontaoikeuttaan, on työ rinnastettavissa työsuhteiseen työhön.

Seuraava ja hankalampi asia onkin miten kehitystä voitaisiin hidastaa. Irtisanomisten osalta laki määrittelee tarkastikin milloin esimerkiksi tuotannolliset- ja taloudelliset syyt toteutuvat ja löytyy kirjauksia takaisinottovelvollisuudesta. Toimintojen ulkoistamisesta ei puhuta mitään. Jos siis kunta esimerkiksi päättää irtisanoa perhepäivähoitajien tai siivoojien sopimukset ja sen jälkeen ostaa saman työn samalta ihmiseltä, joka toimiikin yht´äkkiä toiminimellä, niin jotain mätäähän siinä on. Maksuvelvotteiden siirtäminen yksittäisten ihmisten kannettaviksi on moraalitonta.