Puuroa ja buranaa

Parhaillaan yritän hioa loppuun lausuntoamme itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamisesta, eli vapauttamisesta päivittäistavarakauppaan. Voisiko siis lähitulevaisuudessa Suomessakin ostaa maitokaupasta tavallisimpia särky-, allergia- tai vaikkapa vatsan hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä? Päivittäistavarakauppa PTY on tilannut aiheesta kyselytutkimuksen ja järjestää 16.2. kuulemistilaisuuden. Heidän kantansa on jo vuosia ollut selvä: itsehoitolääkkeet kauppojen hyllyille. Muissa Pohjoismaissa linja on ollut samaan suuntaan. Viimeisimpänä Ruotsi purki apteekkien monopolin viime syksynä. Kaikilla on joitain rajoituksia, kuten korkeammat ikärajat, tuotesijoittelu on tarkkaan ohjeistettua jne., mutta silti ongelmia tarkastuksissa on ilmennyt aika lailla. Huolestuttavimpina Tanskan epäviralliset terveiset, joiden mukaan erityisesti särkylääkkeiden väärinkäyttö nuorten keskuudessa on lisääntynyt. Valtaosassa muuta Eurooppaa kaikki lääketuotteet ovat tiukasti apteekkien hallussa, mistään yleismaailmallisesta kehitystrendistä ei siis ole kyse.

Yleinen uskomushan on, ettei itsehoitolääkkeistä ole mitään vaaraa. Vaikuttavat ainesosat ovat kuitenkin aivan samoja kuin reseptilääkkeissä ja yhteisvaikutukset osaamattoman käsissä arvaamattomia. Vahingot siis lisääntyvät kun käyttökin lisääntyy ja niinhän väistämättä käy, kun tarjonta laajenee. Maalaisjärjellä ajatellen esimerkiksi parasetamoli on ihan tavallinen ja vaaraton aine. Sen vakavin haitta on kuitenkin liian suuren kerta-annoksen tai jatkuvasti otettujen pienten annosten aiheuttama myrkytys, joka voi johtaa kuolemaan tai maksavaurioon. Yhdysvalloissa 75 % lääkkeiden aiheuttamista maksan toimintahäiriöistä johtuu parasetamolista. Puhumattakaan riskeistä, jos lääkkeen yhteyteen liitetään jokin muu maksaa rasittava aine, kuten alkoholi, joka ei olisi ihan epätyypillistä Suomessa. Mikäänhän ei tietenkään nykyäänkään estä väärinkäyttämästä itsehoitolääkkeitä, mutta pienemmissä apteekeissa henkilökunta kyllä panee merkille asiakkaan ostokset tai toistuvat käynnit. Lääkeneuvontaahan ei saa antaa kuin farmaseutti tai proviisori, joita ei tietenkään lähimarketista löydy.

Osaltaan apteekki on toki omaa kuoppaansa kaivanut laajentamalla tuotevalikoimaansa lotosta meikkeihin ja ohjaamalla asiakkaita itsepalveluun. Ääriesimerkkejä on kuitenkin vähän, ainoastaan isojen kaupunkien keskustoissa. Valtaosa apteekeista on edelleen pieniä, tiskin takaa palvelunsa hoitavia. Apteekkiverkostomme on nykyisellään pohjoismaiden kattavin ja sellaisena se olisi pidettäväkin. Kyseessä ovat tietenkin myös apteekkien teknisen henkilökunnan työpaikat. Mikäli itsehoitolääkkeiden vapauttaminen rapauttaa verkostoa, kuten Norjassa on käynyt, on uhkana, että reseptilääkkeiden saanti hankaloituu liiaksi. Useamman vuoden ajan on syrjäseuduilla ollut mahdollista ylläpitää kaupan yhteydessä ns. lääkekaappia. Lääkekaappijärjestelmää pitäisikin kehittää pidemmälle ja laajentaa vaikkapa siten, että kerran viikossa paikalla olisi myös farmauseuttista henkilökuntaa, jolloin olisi mahdollista hoitaa myös reseptilääketoimituksia.

Kuluttajien kanta on ymmärrettävästi se, että tavallisimpia itsehoitolääkkeitä tulisi saada päivittäistavarakaupoista. Ongelma on vaan se, ettei haittoja tunneta niin hyvin kuin luullaan ja entistä enemmän siirrytään diagnosoimaan vaivoja itse. Näin uskoisin tapahtuvan erityisesti vanhuksilla ja miehillä. Arvelullani ei ole mitään feminististä takapirua, vaan ainoastaan tilastot siitä, että jo nykyisellään työikäiset miehet hakeutuvat keskimääräistä myöhemmin vaivojensa kanssa lääkärin vastaanotolle. Väärä hoito tai hoidon viivästyminen on yksilön kannalta usein kohtalokasta, mutta myös kansantaloudellisesti haitallista.

Ja toisaalta useimmiten asiat menevät hyvin ja tuntuu lähes turhalta kiusanteolta, ettei kyypakkausta tai heinänuhasumutetta saa mökkireissulla lähikaupasta, vaan on lähdettävä kylille apteekkia etsimään. Välimallin ratkaisu voisi olla hyvin suppean valikoiman vapauttaminen päivittäistavarakauppaan. Toisaalta voitaisiin myös vaatia apteekkien vielä aktiivisempaa otetta lääkeneuvonnan suhteen. Hyllyistä pois kosmetiikka ja tilalle roimasti valistusta ja henkilökohtaista otetta.