Pimeetä hommaa

Juuri tänään tuli tiedote, jonka mukaan valtionvarainministeriö esittää uuden harmaan talouden selvittämisyksikön perustamista. Hienoa! Tosin ihmetyttää miksi kaksi vuotta sitten piti ensin lopettaa harmaan talouden setvintään erikoistunut poliisiyksikkö. Nyt yksikön vuosittaisiksi kuluiksi arvioidaan 2,5 miljoonaa euroa. Vain murto-osa siitä, mitä vuosittain menetetään verotuloina pimeiden töiden johdosta. Arviothan liikkuvat 2,5-5 miljardin välillä, eli ihan pienillä ei pelailla.

Valvirassa on tänä vuonna ollut käynnissä erityinen ravintolapuolen hanke, jossa erilaisissa kriteetereillä valikoitui sattumanvaraiset 160 yritystä erityistarkastuksen kohteeksi. Jo tästä joukosta menetetyt suorat ja välilliset verot nousivat kymmeniin miljooniin. Menetyksissä on lisäksi tarkasteltu asiaa vain valtion ja kuntien näkökulmasta, ei esimerkiksi työntekijältä kertymättä jääneinä työttömyysturva- ja eläke-etuuksina. Ilmiö on jo todella laaja tietyillä aloilla ja hyvä, että huoli harmaan talouden kasvusta on tavoittanut lähes kaikki päättäjät. Toki vieläkin on tahoja, joiden mielestä ongelmaa ei ole, eikä siihen voida puuttua. Tilastot vaan valitettavasti murskaavat nämä kuvitelmat.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta tilasi viime keväänä tutkimuksen kansainvälistyvästä harmaasta taloudesta ja samaten tänään lähetin PAMinkin lausunnon asiasta. Korostamme muun muassa tilaajavastuun kehittämistä, valvonnan tehostamista, rikosvastuun parempaa toimivuutta käytännössä ja rikoksella saadun hyödyn menettämistä. Toimialakohtaisten toimenpiteiden huomioiminen ja kirjaaminen on tärkeää pysyvien tulosten aikaansaamiseksi. Ravintola-alalla on esimerkiksi jo pitkään pohdittu tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönottoa ja hankintaerän näkymistä asiakkaan kuitissa. Laaja-alainen kuluttajakampanjointi on lisäksi kannatettavaa.

Tilaajavastuun rikkomiseen liittyvien seuraamusten koventamista tulisi ehdottomasti harkita. Velvollisuuksia rikotaan tarkastusraporttien mukaan varsin yleisesti, eikä nykyisellä laiminlyöntimaksulla ole riittävää ennalta estävää vaikutusta. Konkreettiseen valvontaan käytettäviä henkilöresursseja on kasvatettava, tämä tarkoittaa niin työsuojeluviranomaisia (ml. ulkomaalaistarkastajat), alkoholiviranomaisia kuin poliisiakin. Ammattiliitoille on vihdoin ja viimein saatava kanneoikeus, jotta päästään käsiksi myös niihin tapauksiin, joissa työntekijät eivät halua itse olla asiaa esiin nostamassa.

Tietosuojalaki on ymmärtääkseni työn alla ja viranomaisten tiedonsaantimahdollisuudet helpottuvat jo ensi vuoden alusta. Tietohakuja yhdistelemällä on mahdollista luoda ns. riskiyrityksen profiili, jolloin puuttuminen kohdentuu paremmin ja tehokkaammin. Riskitekijöiksi esimerkiksi ravintola-alalla muodostuu negatiivinen oma pääoma ja alle 50 % kate alkoholimyynnissä. Verottajalle tulisikin löytyä nyt resurssit aloittaa 2011 valtakunnallinen valvontahanke, kuten he ovat esittäneet. Edellisen kerran majoitus- ja ravintola-alaan on kunnolla pureuduttu vuosia sitten.

Valtion tuottavuusohjelmaa kannattaa näiltäkin osin tarkastella edelleen kriittisesti. Tekemättä jätetyt leikkaukset henkilötyövuosissa maksaisivat itsensä nopeasti takaisin kunnolla toteutuvan harmaan talouden valvonnan kautta. Ja vaikka itsekin kuvailen asiaa pitkälti talouden näkökulmasta, niin on muistettava, että useimmiten pimeästä työstä maksaa kalleimman kautta työntekijä. Vakavimmissa tapauksissa puhutaan ihmiskaupasta ja korvaamatta jääneistä, joskus vakavistakin, työtapaturmista. Pienimmillä vahingoilla selviävät jäävät kuitenkin ilman työtodistuksia, jo mainittuja etuuskertymiä ja alipalkkaus on lähes sääntö. Harmaan talouden kitkeminen on niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin katsoen ensi arvoisen tärkeää.

VM:n tiedotteeseen tästä
Tarkastusvaliokunnan tutkimukseen tästä