Lentävä lompakko

Maailman suurin vientiala herää todenteolla henkiin kesällä. Turistit vaeltavat kuka minnekin, mutta valitettavan harva Suomeen. Matkailutoimialat työllistivät silti ennen taantumaa yli 130 000 henkeä ja kasvu on ollut vahvan tasaista yli kymmenen vuotta. Pienillä panostuksilla olisikin aivan realistista odottaa alan työllistävän vuonna 2020 noin 171 000 henkeä ja valtion verotulojen kasvavan neljästä miljardista hieman yli seitsemään. Suomen nostaminen todelliseksi matkailumaaksi vaatii kuitenkin matkailuelinkeinon omaa strategiaohjelmaa jo 2011-2015. Ei riitä, että työ- ja elinkeinoministeriöstä osoitetaan muutama turisti pohtimaan Lapin markkinointia matkamessuilla, vaan työhön on valjastettava parhaat voimat ja kaikki asianosaiset ministeriöt. Matkailu on ainoa vientiala, jonka kulutus tapahtuu kotimaassa ja joka maksaa arvonlisäveroa.

Suomen heikkoudet on helppo jokaisen nimetä. Hankala tavoitettavuus nostaa matkakustannuksia, hintatasomme on korkea ja mielikuva ilmastostamme ei ole kaikkein houkuttelevin. Vertailuksi voidaan kuitenkin todeta, että Norjassa matkailualan osuus BKT:sta on 4,7 %, kun se meillä on ainoastaan 2,3 %. Empiirinen kokemukseni kuitenkin kertoo, että Helsinki on jopa halpa Osloon verrattuna, eikä vuonoilla erityisen paljon lämpimämpääkään ole.
Suurin ongelmamme näyttäisi kuitenkin olevan tuntemattomuus. Vuoden 2008 Tourist destination brand – tutkimuksessa tämä tuhansien järvien ja tonttujen maamme jäi sijalle 27. Valitettavan harva lähtee, varsinkaan perheen kanssa, lomalle kohteeseen, josta ei ole koskaan kuullut. Kansainvälistyäkseen suomalainen matkailuelinkeino tarvitsee ennen kaikkea lisää myyntiä. Palvelukonseptit, niiden modulointi, jakelutieratkaisujen hallinta (ml. sekä perinteinen matkatoimistoille myynti että elektroniset jakelutiet) ja hintakuri ovat osa menestyksen edellyttämää kehitystyötä. Kotimaiset matkailualan yrittäjät ovat varmasti valmiita tiiviiseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen, mikäli sektori halutaan nähdä yhtenä ”uutena Nokiana”.
Niin, ja tietysti ne vahvuudet. Kaikki trendit ja jo tilastotkin kertovat eettisen ja ekologisen matkailun lisääntymisestä. Materialistinen hedonismi on väistymässä ja puhtaus, rauha, turvallisuus ja luotettavuus ovat nousseet top vitoseen. Meillä on runsaasti houkuttelevia luontokohteita, vilkas tapahtumatarjonta, omaleimainen ruokakulttuuri ja kielitaitoista henkilökuntaa ympäri maan. Hitaasti matkaava karavaanarikaan ei siis välttämättä ole tietä tukkiva, raivostuttava pihtailija, vaan aluepoliittisesti merkittävä vientituote, jonka viihtymiseen kannattaa panostaa.