tiistai 2. maaliskuuta 2010

Kontaktin kaipuu

Vuorokausi täyspäiväistä työskentelyä sosiaalisessa mediassa ja julistaudun vanhojen kunnon aikojen kannattajaksi. Miten ihanaa olisi jutella kasvotusten, käydä debattia nähden mitä toinen tarkoittaa. Puhuessamme sanojen osuus viestinnästä on muistaakseni noin 30 % ja loppu perustuu non-verbaalisuuteen, siis elekieleen, äänenpainoihin, katseeseen. Ja mites se toteutuu kommunikaation pelastavassa sosiaalisessa mediassa? Ei yhtään mitenkään. Tuijotan kirjoittajan nimen vieressä olevaa tyhjää aukkoa, jossa voisi olla kuva, ja mietin miksi emme pääse asiassa eteenpäin.

Sosiaalisen median yksi kultaisista säännöistä on kaksisuuntaisuus. Ei ole tarkoitus vain kaataa tietoa jostain johonkin tai vaihdella linkkejä. Olen kuitenkin lyhyellä oppimäärällä jo turhautunut aidon keskusteluyhteyden puutteesta. Aloitimme eilen PAMin tavoiteohjelmatyön Ning-verkostossa, joka alustana vaikuttaa kyllä kaikin puolin lupaavalta. On mahdollisuus pidemmille blogeille, foorumi-keskustelulle, chatille, kuvan ja tekstin linkittämiselle jne. Minkään ei siis pitäisi estää eri puolilla Suomea asuvien pamilaisten säkenöivää työskentelyä. Vaan pahoin pekään, että kuitenkin teknisistä edellytyksistä huolimatta, esteeksi muodostunee, että todellakin ymmärrämme vain 30 % siitä, mitä toinen yrittää sanoa.

Haenkin nyt siis uusia lähestymiskulmia. Miten avata aiheet niin, että viesti olisi mahdollisimman yksiselitteinen, mutta kuitenkin provosoisi keskusteluun? Miten johdatella keskustelua siten, että aina aukeaisi uusi näkökulma, emmekä junnaisi yhdessä lokerossa. "Out of the box"-ajattelu ei siis lainkaan tarkoita uusien työvälineiden käyttöönottoa, vaan kokonaan uuden keskustelukulttuurin luomista. Kulttuurin, jossa ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla ei ole roolia. Pohdin siis luultavasti uuden, ainoastaan sanojen varassa kommunikoivan ihmistyypin kehittelyä.

Kirves ei tietenkään ole vielä lentämässä kaivoon, vaan vakaasti uskon ja vielä hartaammin toivon, että tulevan kahden kuukauden aikana aktiivikeskustelijat oppivat toistensa kirjallisen ilmaisun nyanssit ja verkkokeskustelu lähenee kasvokkain käytävää keskustelua. Aiheet eivät ole helppoja ja tavoiteltava päämäärä suuri. PAMin visiona on kuitenkin olla Suomen uudenaikaisin ammattiliitto 2015 ja se edellyttää, että meillä on aidosti jäsenten kanssa työstetty tavoiteohjelma 2010-2014 - aivan kuten ammattiliitoilla oli viime vuosisadan alussa.

Mukaan tavoiteohjelma työhön, PAMin rohkeimpaan ryhmään pääset kirjautumalla Ning-ryhmäämme, tervetuloa! Ryhmän sivuilla on tarkemmin tietoa työskentelytavasta ja ohjelmalle pohjaa antavista strategisista linjauksistamme. Minun turhaumiani ei tarvitse jakaa, vaan antaa palaa rohkeilla mielipiteillä!

2 kommenttia:

  1. Täällä yksi historiantutkija pitää erityisesti kohdasta "aivan kuten ammattiliitoilla oli viime vuosisadan alussa". Vähän samaa sarjaa kuin se viime perjantaina kaavailtu "uusi työväentalo". KOntaktin kaipuun vuoksi en siis kannata LAuri Lylyn ajatusta virtuaalityöväentaloista, vaan ihan oikeasta esim. Helsingin vielä olemassa olevien taloa uutta elämää.
    Pilvi Torsti (www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma)

    VastaaPoista
  2. Ihan samalla linjalla. Virtuaalielämä sopii varmasti tiedotukseen ja tiedon vaihtamiseen (jolle yleensä aina on lisätarvetta), mutta huomattavasti heikommin laaja-alaiseen viestintään. Tunnepohjalla tässä kuitenkin usein toimitaan ja verkko on valitettavan kylmä - hymiöistä huolimatta.

    VastaaPoista