Lakko puree

Lakkovuorokausi on jo yli puolenvälin. Aikamoinen viikko on takana. PAMin hallitus hylkäsi maanantaina valtakunnansovittelijan esityksen ja varsinainen propagandasota alkoi. Itse yritin seurata erityisesti facebookia, mutta myös muuta sosiaalista mediaa ja tiukkaa on tehnyt. Aktiivinen toiminta verkossa vie uskomattoman määrän aikaa ja energiaa, mutta toisaalta antaa myös uskoa voimavaroihimme. Faceen nousi Eetu Komsin toimesta hetkessä työtaistelu-tapahtuma ja tähän mennessä siihen on liittynyt reilusti yli 7000 jäsentä. Toki paljon vastustajiakin. Ja se erityisesti on minua mietityttänytkin. Normaalisti ihmisiä ei kiinnosta pätkän vertaa miten naapurilla menee, mutta työtaistelun koittaessa on yhdellä jos toisellakin painava sanansa sanottavanaan.

"Ilolla katselin ja juttelin tänään Prisman myyjien kanssa.Siellä kuulemma oli vain muutama umpikommari joka oli jäänyt lakkoon.Kamalaa kun valtakunnassa on työhaluttomia ihmisiä." Tämä yhtenä hyvin maltillisena maistiaisena. Edelleen ihminen, joka haluaa puolustaa omaa hyvinvointiaan leimataan kommariksi, järjestelmän ohjaamaksi, arvostelukyvyttömäksi tai vain idiootiksi. Omaisuutensa saa turvata miten lystää ja puolustautua saa haluamallaan tavallaan, mutta työehdot ja palkka pitäisi niellä annettuina totuuksina, kiltisti odotellen.

Ymmärrettävintä kuluneen viikon keskusteluissa onkin ollut työtaistelun syiden etsiminen. On vaikea selittää miksi juuri nyt on toimittava, kun iso osa neuvottelupöydän asioista on ainoastaan neuvottelijoiden tiedossa. Muutamia tietoja on vuotanut, mutta pääosin on vain tiedote toistaan vastaan. Ammattiliitot julkistavat neuvotelutavoitteensa aina ennen kierroksen alkua, mutta tätä tapaa tai odotetta ei ole työnantajaliitoille. Neuvotteluiden symmetria ei siis lähes sadan vuoden harjoittelunkaan jälkeen ole tasapainossa. Jo lähtökohtaisesti asetelma on se, että pöydässä on yksi pyytämässä ja toinen armosta antamassa. Aitoa ja laajan joukon arvioitavissa olevaa neuvottelua ei siis käydä, vaan avausten tekijän rooli on jätetty aina työntekijäjärjestöille, joka automaattisesti aiheuttaa sen, että julkisuuden koittaessa myös puolustajan ja selittäjän rooli on työntekijöillä. Heikompi hoitakoon. Taisto julkisen mielipiteen voittamisesta on raaka, sen kokivat kipeimmin taatusti tänä keväänä ahtaajat.

Tämän päivän taiston kärjeksi nousivat palkat, joka on ihan luonnollista pienipalkkaisella alalla. Pelkästään Stockmann, Kesko ja S-ryhmä tekivät omien pörssi-ilmoitustensa mukaan viime vuonna taantuman aikaan voittoa 46 miljoona kuukaudessa. PAMin palkankorotusvaade kustantaisi 1,5 miljoonaa kuukaudessa. Taitaa ratkaisu olla enemmän kiinni tahdosta kuin maksukyvystä. Ja tuntuu, että kyse on arvovallasta, eikä edes neuvottelijoiden, vaan taustatahojen. Palkka-ankkuri on osoittautunut vedenalaiseksi miinaksi ja Esa Lonkan pitäisi tehdä "Pohjanmaan" työ, vaan ei taida oikein luonnistua.

Toivottavaa on, että kutsu neuvotteluiden jatkamiseen tulee kuitenkin heti alkuviikosta. Seuraavaa kolmen päivän taistoa ei kannata päästää syntymään. EK on jo tulehduttanut osaltaan ilmapiiriä ja murentanut osapuolten luottamusta. Luottamuksen rakentaminen uudelleen, niin meille kuin koko työmarkkinakentälle, on hidas prosessi ja Suomella ei ole varaa sopimusyhteiskunnan rampautumiseen edes määräaikaisesti - se kun  tuppaa vielä ketjuuntumaan.