Tolkkua tupakkalakiin!

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti tupakkalain uudistamisen jo reilusti yli vuosi sitten. Vuosi sitten keväällä vierailimme valtiosihteereiden luona keskustelemassa lain ongelmakohdista, vaan eipä pysy vesi hanhen selässä. Lain suurin ongelma, joka ei liity mitenkään tavoiteltaviin muutoksiin, kuten nuorten tupakoinnin vähentämiseen, on ja pysyy tekstissä. Toissa viikolla meidät oli vielä kutsuttu sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavaksi, mutta ei. Nyt käsittely on siirtynyt viimeiseen vaiheeseensa, eli eduskunnan suureen saliin. Viimeiset vetoomukset rustasimme tänään PTY:n Osmo Laineen kanssa. Jaa, että mikä se ongelma on? Alla kapulakielisenä homman ydin:

"PAM pitää ehdotettuja myyntikiellon rikkomista koskevien sääntöjen muutosta kohtuuttomina. Myyjä voi työssään joutua esimerkiksi uhkaavassa tilanteessa myymään tupakkatuotteita, ostaja käyttää väärennettyjä henkilöpapereita tai alaikäinen väittää ostaneensa itse tupakkaa suojellakseen välittäjää. Tällaisissa tapauksissa ei ole kohtuullista rangaista myyjää millään tavoin.
Myyntikiellon rikkomisen rangaistavuuden edellytyksenä tulee olla myyjien osalta riittävä perehdytys tupakkatuotteiden myyntiä koskeviin rajoituksiin. Perehdytyksessä on alalla olemassa hyviä käytäntöjä mm. ikärajapassi ja tällaisilla asiakirjoilla voidaan osoittaa työntekijän perehdytys tupakkatuotteiden myynnin sääntelyyn. Mikäli tällaista perehdytystä ei voida osoittaa, ei teko olisi rangaistava.
Lakiesityksen pykälä 31 c:n mukaan vähittäismyyntikiellon rikkomisesta ensisijainen vastuu on myyjällä. Myyntirikoksesta rangaistaessa tulisi kuitenkin olla yksiselitteistä, että teko on ollut tahallinen. Lisäksi on kokonaisuutena arvioitava, mikä on rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten suhde, ettei tilanne johda kohtuuttomaan sanktioiden kumuloitumiseen."

Ja koko ajan meille on vastattu, että eihän myyjää tietenkään rangaista. Ainoastaan teon ollessa tahallinen ja sellaisista rikoksista halutaan rangaistuksia koventaa jopa kahden vuoden vankeustuomioihin saakka. Maalaisjärkeä kuulemma pitäisi käyttää. Laki on kuitenkin laki. Jollei yleis- tai yksityiskohtaisissa perusteluissa ole sanakaan pykälän tulkinnasta tai tarkoitusperistä, niin aika vaikea on vain luottaa 2009 tai 2010 erään virkamiehen sanomaan sanaan. Lähtökohta ymmärtääkseni kuitenkin on, että laki on niinkuin se on kirjoitettu. Tässä tapauksessa pykälässä lukee aivan selkokielellä, että myyntirikoksesta vastaa myyjä ja poikkeustapauksissa hallinnolliset sanktiot voidaan kohdistaa ainoastaan myyntiluvan haltijaan. Eikä mitään mainintaa maalaisjärjestä tai "lieventävistä asianhaaroista" ole perusteluosissa. Odotetaanko tästä sitten vain ennakkotapausta, vai jätetäänkö lain pykälä vain kylmästi huomioimatta, kun jonkinlainen myyntirikos tapahtuu? Ja niitä muuten tapahtuu, päivittäin. Aika harvoin tosin tarkoituksella.